Tonnin blogi – osa 3: Kotimaa kun taakse jäi

Lohi teki heinäkuun alussa matkan Ahvenanmaalle, pelatakseen ottelun Loimaata vastaan. Tonnin Kalat seurasi tietysti perässä, 15 kannattajan voimin. Viikonlopun kestäneestä spesiaaliretkestä on tässä tarjolla nyt kuvakooste.

Team Jyväskylä kulkeutui joustavasti junalla, lähtöpaikalle Jämsään.
Matka käynnistyi perinteisin menoin, tikkiä jahtaamalla.
Joskus mentiin Lohen peliin Imatralle päivää ennen. Vuosi taisi olla 2019. Heti perään sama tehtiin nyt. Ensimmäistä kertaa sataman kautta tosin.
Ei mikään tavallinen turistiryhmä.
Ei toivon mukaan laivan upotusta – vaan bussin upotusta. Laivan sisuksiin nimittäin.
Petellä ne on aina metkut mielessä.
Syökö laiva bussin? Kyllä se taitaa syödä.
Kakkoskuljettajamme otti retjakkeet vastaan. Terminaalista oli kuulemma kantautunut chanttia…
Oli aika jäädä Långnäsin satamassa pois. Joukkutoveri huolehti porukasta ja laittoi tämän kuvan Whatsapp-ryhmään tekstillä: ”Tulkaa tähän”…
…”Mihin tähän?”, muutamat meistä mietti. Edelliskuva innoitti lähinnä kompassi-chanttiin, sekä huivien rambotyylinen solmiminen otsan ympäri oli pahasti kesken. Naapurihytissä keskityttiin 007 Kultasormi -elokuvaan. Lopputuloksena, ulospääsyn ovea etsittiin myöhään ja kuutta lukuun ottamatta väki jäi Ahvenanmaalla huiskutusten kera pois.
Mikäli ei äskeisestä auennut, reissun loputtua Eveliina tiivisti tilanteen sarjakuvamuotoon.
Tonnaribussi valmiudessa viemään särmäkkäimmät kalat yöpuulle.
Onnellisesti hotellilla. Toivottavasti unet olivat makoisat…
Jäsenille oli mainostettu spesiaalireissua, mutta tämä alkoi olla vähän liikaa.
Kotimaa kun taakse jäi.
Miksi Tonnin Kalat mököttäisi? Nämä maisemat ja tieto otteluun ehtimisestä käänsivät tilanteen hyvin nopeasti huvin puolelle.
Tukholmassa paistaa.
Pelipäivän kunniaksi löytyi oikean näköinen ovi.
Ulkomaiden kautta latautunut kuusikko oli ensimmäisenä ovella.
Ahvenanmaan maihinnousua odotettiin Normandian vastaavaan verrattavalla asenteella.
Hyvin levännyt ”tyyny hyvin” -ryhmä ei unohtanut kotirintamaa. Kaikinpuolin esimerkillisiä ihmisiä. Hienoja ihmisiä. Ja näin.
Myös kuusikko saaressa.
Kohti Ahvenanmaan historian ensimmäistä miesten virallista pesäpallo-ottelua. Satamasta noukkiintui kyytiin muutama omatoimimatkalainenkin. Tunnelma oli bussissa tiivistä ja sitä oli riittävästi.
Lohi var här.
Kulmapaikka sopi meille.
Punainen jalokalamme – meidän kannattama seuramme.
Meidän peli.
Otteluhan oli tiukka. Katsomossa ei ollut varaa löysäilyyn. Ellei Löysä itse ollut lyöntivuorossa.
Muilun kalaparvi koolla.
Mutta kukas siellä kentän laidalla peliä juontaakaan?
Koko kansan Kaj Kunnas poikkesi jutulla. Olihan hänelle kaulahuivi annettava.
Lohi saalisti historiallisesta ottelusta yhden pisteen. Vitriinissä tuo piste tulee olemaan vuosien päästä arvokkaampi, kuin miltä se päätösvihellyksen jälkeen tuntui. Saattaa olla arvokas myös tämän kauden pudotuspelitaistelussa…
Kotimatkan tonttuilut.
Kiitos Lohi, kiitos peli ja kiitos retki!

-Eiportaita

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s