Elettiinpä toukokuuta 2022. Jämsässä kytevä Lohihuuma oli nostamassa talviunien jäljiltä jälleen päätään. Ykköspesiskauden alku oli kuitenkin nyt hieman haastavampi huuman nostatuksessa. Ainakin noin perus Lohi-fanin vinkkelistä: Kausi kun alkoi kahdella vierasottelulla, ottelupäivinä sunnuntai ja keskiviikko. Mielenkiintoiset asetelmat kauteen lähdettäessä, kuitenkin tekivät sen että molempiin otteluihin saimme suunnilleen saman kokoisen rytmiryhmän katsomoon. Haapajärvi uutena tulokkaana tähän sarjaan kohteli hyvin, kuin myös Kuopio. Myös pisteitä joukkueelle näistä tarttui matkaan. Haapajärvestä mainittakoon pöytä taukopisteellä, jossa taukoeväiden kera oli kaikki vapaudet kirjoittaa tähän pöytään terveisiä. Pieniä mutta hauskoja juttuja.

Monen paljon odottama kotiavaus tosiaan alkoi olla käsillä näiden pelien jälkeen. Kelit alkoi lämmetä ja kuin varuulta, jo ottelupäivän aatto oli melkoisen kesäinen. Aurinkoinen sellainen tietty. Kotiavausaaton ohjelmaan oli ilmaantunut melko sattumalta eräs tapahtuma, mitä saimme kunnian järkkäillä. Mukavassa ulkoilmatapahtumassa pelattiin ysärihengessä pöytälätkää, ison maailman tyyliin. Tämmöinenhän meille penkkiurheiluhenkisille sopi etkohengessä loistavasti. Harvemmin toki olemme ennen kotiavausta muutenkaan peukaloita pyöritelleet, kukin omassa kolossaan. Pöytälätkäturnausta edelsi Suomen MM-ottelu Iso-Britanniaa vastaan. Ottelu näytettiin samaisessa paikassa: Jämsän ytimessä, Kahvila Akuliinassa. Kisafiilis oli päällänsä, mutta etenkin seuraavan päivän tapahtuma tuntui monia meitä jo polttelevan.

Lauantai-aamuna sitten Tonnaribussi alkoi kerätä porukkaa. Edellisiltana oli vielä viime hetken lähtijöitä siunaantunut jostain lisää. Lähellä olimme jo varailla pienempää bussia, mutta kiitos näille lisävahvistuksille, saimme tehdä asiat niin isosti kuin oli ollut tarkoituskin. Porukan kunto oli juuri kotiavaukseen sopivan virittynyt. Mahdollisesti laadukkaiden yöunien ansiosta, kuten yleensä. Välitön iloinen puheensorina täytti bussin, kun Jämsänkoskelta hyppäsi viimeiset kyytiin. Moni ei ollut nähnyt toisiaan talven aikana. Puheensorina oli kieltämättä musiikkia korville. Etenkin, kun sitä säestämään laitettiin ”Räjähdysvaara”.

Matka Jyväskylään meni erityisen nopeasti. Yleisömääräveikkaus ehdittiin ottamaan. Siinä haarukaksi muodostui lukemat tasan 200 ja 2000 väliltä. Uimahallin taakse, Seminaarinmäen puolella olevan Kampuksen kentän tuntumaan jalkauduimme perillä. Tästä oli matkaa Koskenharjulle 3 km, mikä oli päätetty taittaa jalan halki kaupungin. Kulkueena. Ilmoittelua oltiin myös harjoitettu, koska tänne toivottiin muitakin Lohi-faneja.

Istahdimme hetkeksi nurmikolle ottamaan hetki helppoa. Määrä oli lähteä klo 12 ja olimme sopivasti vartin etuajassa. Uudet isommat liput saatiin viriteltyä ja tehtiinpä pienet äänenavaukset myös. Yliopiston päärakennuksen nurkilla oli myös jotain turistiryhmiä, jotka pääsivät kuulemaan Lohichanttejä. Pian kannatusmateriaalit oli jaettu kaikille tasaisesti käytettäväksi, ja starttasimme juhlavassa mielentilassa.

Seuraavan kauden alussa marssitte Koskenharjulle halki kaupungin, niin että lähdette Yliopistolta!

Lohikulkueen idea oli syntynyt edellissyksynä, Ilmarisenkadulla sijaitsevassa Radio cafessa. Tietovisailemaan tullut iäkkäämpi herrasmies kuuli Lohitarinamme. Hän kehotti, että ”seuraavan kauden alussa marssitte Koskenharjulle halki kaupungin, niin että lähdette Yliopistolta!” Tuo lausahdus jäi mieleen ja se päätettiin toteuttaa juuri sellaisenaan.

Yläkaupungilla oli kivasti jo tuohon aikaan ihmisiä, kiitos perinteisen tapahtuman. Sohwin terassi tuntui ihmettelevän hieman meininkejä, ja jotkin ihmiset kuvasi Lohen ilosanomaa. Oli epäilys välillä, minkä verran peliin on ”säästettävä” ääntä, mutta luotto sen kestävyyteen oli kunnossa. Muutaman sekunnin huileja otettiin lauluissa ja huudoissa.

Auringon paistaessa korkealta lähestyttiin Kompassia. Tuossa otime pysähdyksen, ja näytettiin Jyväskylän keskipisteessä minkälaista on kulkea Tourujoen silloilla. Laulumuodossa toki. Hieman pelisilmää käytimme aikataulun suhteen, ja poikkesimme Matsi barissa nopealla vilvoittavalla. Siellä kohtasimme puolisattumalta Lillijunan kyytiä odottavan Lohiperheen haaran. Kohtaaminen oli ytimekkäästi kuvailtuna iloinen.

Matkan varrelta bongattiin myös tuttuja, joista yksi oli tullut yllätyksenä kuvaamaan menoamme videolle. Myös viime vuonna kiertopalkinnoksi tarkoitetun Lohimitalin valmistaja liittyi seuraan Asemakadulla. Eräs Jalokalan paidassa muinoin pelannut liittyi myös mukaan. Vahvistuneella kokoonpanolla jatkettiin iloisesti kohti Aren aukiota. Virkavalta seuraili parkissa etenemistämme. Aren aukiolle liittyi myös muistoja Kempeleestä haetun sarjanousun jälkimeiningeistä. Siinä tehtiin pieni stoppi Kompassin tavoin.

Vaan tästä alkoi nyt meidän kirjaimellinen nousu, Puistokatua pitkin kohti kauden avausottelua. Puistokadulla keskityimme lähinnä jutustelemaan ja säästelemään ääntä. Jossain vaiheessa huomasimme että perä oli jäänyt. Puhelinyhteyttä emme saaneet, niin tyydyimme Taulumäellä pieneen odotteluun. Aikataulu näytti hyvältä pelin alkamisen suhteen. Odottelun aikana Lillijuna kulki ohitse ja tuohan innostutti porukan jälleen Lohichanttiin.

Taulupolun alikulkutunnelissa oli hyvä hengähtää ja pitää pieni palaveri. Seurailtiin hieman muutaman tunnustelijan johdolla, milloin Lohi olisi tekemässä alkulämpöjä. Myös soihtuasioita katsastettiin ja tehtiin suunnitelma kuinka tervehditään joukkuetta ja yleisöä, pitkän talven jäljiltä. Sitten räväytettiin ja ilmaannuttiin kentän taustalle ilakoimaan alkavaa kautta. Oli mahtavaa avata jälleen Aina Aurinkoisen kesävierailut, aurinkoisessa säässä.

-Eiportaita

Kuvat: @pablocassosport